|
|||||||||||
|
PERUSTIEDOT
LUONNE
Luftdrak - pieni ja pippurinen Olin jo pidemmän aikaa ollut vailla hyväsukuista oria, jonka kanssa sitten vanhmmalla iällä astuttaisin omia tammojani ja nuorempana loistaisin sen kanssa koulukentillä. Lähdinkin siis ystäväni kanssa Norjaan, jossa hän lupasi esitellä minulle suuren siittolan. Sieltä varmasti löytäisin minäkin oman mieheni. Hevosia katseltiin ja syynättiin, mutta yksikään ei varsinaisesti sytyttänyt minua. Etsin kuitenkin mahdollisimman pientä, hieman kovaluonteistakin, hyväliikkeistä nuorta oria. Omistaja oli sitä mieltä, että hänen hienoimmat myyntihevosensa oli jo ehdottomasti katsottu ja muiden luo ei edes kannattanut mennä, mutta silti päättäväisesti ilmoitin haluavani nähdä vielä nuoret pihattohevoset. Lähdettiinkin kohti pihattoa ja viimeistään silloin olin aivan varma, etten todellakaan löydä mieleistäni täältä. Nehän olivat vasti vuotiaita, takkuisia ja "ruunattaviksi kasvamassa", kuten tallin omistaja kertoi. Satuinkin juuri sopivasti katsomaan pihaton nurkalle, kun sieltä ravasi uskomattoman ilmavasti ja lennokkaasti, kaikesta kurasta holimatta, pieni vuotias ori. Ihasuin tähän karvapalloon heti ensisilmäyksellä ja halusin ehdottomasti tietää enemmän sen suvusta. Luffen isä oli kuulemma oikeastikin hieno orii, samoin sen emä, ja siittolan omistaja oli todella odottanut hienoa varsaa. Luffe ei kuitenkaan miellyttänyt hänen silmäänsä, vuonohevosen piti olla suuri, massava ja enemmänkin työhevostyyppinen, "vanhan kannan vuonohevonen". Minä kuitenkin näin Luffessa heti jotain sellaista, jota en voinut ohittaa ja lopulta omistaja kirjoittikin päätään pudistellen kauppakirjaa. Ystävänikin kysyi kotimatkalla, että olikohan kuitenkaan ihan järkevää ostaa tuollaista pientä lupäätä, mutta minä vain nyökkäilin hymyillen. Kopin lastaussillan avatessani, olin aivan varma, että Suomeen olikin tullut väärä hevonen. Luffe oli kuitenkin vain pesty ja harjattu ja sen kaviot oli hoidettu. Tallissa ori hirnahteli hätääntyneen oloisesti, mutta rauhoittui heti kun tajusi siellä olevan myös muita hevosia. Ensimmäinen vuosi oriin kanssa sujui mitenkuten, se ei millään olisi huolinut suitsia päähänsä, saati sitten kuolaimia suuhun. Kaikesta se teki mahdollisimman hankalaa, edes liinassa juoksuttaminen ei meinannut onnistua. Vihdoin se kuitenkin tajusi, ettei kukaan yritä tehdä sille pahaa ja alkoikin yllättävän yhteistyönhaluiseksi. Toisen ikävuoden aikana opiskelimme hiukan ohjasajoa, juoksuttamista ja tietenkin näyttelyissä esittämistä. Luffe on luoteeltaan niin todella herkkä ja varovainen, ettei sen kanssa voi tehdä asioita liian nopeasti. Silti siitä löytyy myös uskomatonta kovuutta, jonka vuoksi sitä ei missään nimessä saa päästää niskan päälle. Kolmannen vuoden kevät alkoi taas olla hankalaa aikaa. Luffe heräili aikuisten maailmaan, haistoi kiimaiset tammat jo kaukaa ja usein mentiinkin tarhaan kahdella jalalla. Se ei kuitenkaan koskaan ihmistä kohti osoittanut minkäänlaisia agressioita, joten en jaksanut huolestua sen pystyynhyppimisestä. Kesällä aloitimme satulaan totuttamisen ja nostin myös ystävän lapsen hetkeksi kyytiin. Luffe oli kuin ei olisi lainkaan huomannut ylimääräistä painoa selässään ja käveli kiltisti perässäni kentän ympäri. Kaikki sujui paremmin kuin odotin, joten päätinkin itse kavuta kyytiin. Sekään ei aiheuttanut Luffelle sen suurempia paineita, eli pääsimme aloittamaan vihdoinkin koulutuksen. Tätä olin odottanut, nyt todellakin näkisin oliko ostokseni aivan turha. Koulukiemurat sujuivat Luffelta alusta asti erinomaisesti, se on niin uskomattoman herkkä ja yritteliäs hevonen. Jos ratsastaja kohtelee sitä liian kovasti, on varmasti seurauksena suuria pukkeja ja kahdella jalalla loikkimista. Luffen kanssa täytyy muistaa olla päättäväinen, mutta hellä. Luffe nauttii aivan erityisesti siitä, että se saa esittää ratsastajalle uusia taitojaan, ja suorittaa hyvinki mielellään uusiakin liikkeitä, kunhan ratsastaja ohjeistaa tarpeeksi selkeästi. Esteradoilla Luffe ei missään nimessä ole aivan omiaan, se kuumenee jo liikaakin, jolloin usein sekä ohjattavuus että jarrut katoavat kokonaan. Luffen kanssa hypätään toki säännöllisesti, jotta se oppisi kulkemaan rauhassa myös radalla esteiden seassa. Luffe kuitenkin pitää puomityöskentelystä, silloin sen hermot vielä kestävät keskittyä. Luffella on myös ennen ratsukoulutustaan ohjasajettu, mutta koskaan ei ole ollut edes tarkoitus laittaa kässyjä perään. Ohjasajolla treenaamme edelleen kuuliaisuutta, pohkeenväistöjä ja muuta, josta poika tykkää. Eläinlääkärikäynnit eivät missään nimessä ole tämän oriin lempipuuhaa. Sitä suorastaan inhottaa nähdä rokotusneuloja tai muuta, sillä se tietää jo entuudestaan että kohta nipistää. Ei se missään nimessä piikkikammoinen ole, mutta melkoisen hyvin pitää poika köyttää riimusta seinään jotta rokotukset ja raspaukset sujuvat ilman suurempia hepuleita. Kengityksestä poika ei välitä lainkaan, se suorastaan rakastaa rapsuttelua ja hellimistä jonka tietää seuraavan kengittäjän tulosta. Nuorempana kavioiden vuolu on ollut sille aina kovin hankalaa, joten pienestä pitäen se on oppinut että joku on aina huomoimassa häntä sillon kun kavioita koputellaan. SUKUSELVITYS
Luffen isä on komea Spindelvev NOR, kouluradoilla paljon kierrellyt ykköspalkinnon jalostusori. Se on myös ollut melko suosittu jalostuksessa, mutta sen jälkeläisiä ei jostain syystä kuitenkaan paljon ole nähtävillä yleisissä tapahtumissa. Isänisä Darkprins on toisen palkinnon ori, mutta estepuolella enemmänkin taitojaan esitellyt. Darkprins ei ole montaa hyvää jälkeläistä jättänyt, mutta jokainen niistä sitten sitäkin hienompi. Isänemä Molly on hieno ykköspalkinnon kantakirjatamma, jolla on ajettu pääasiassa valjakkoa, mutta muutama sijoitus koulukilpailuista löytyy myös. Molly ei ole jättänyt jälkeensä juurikaan mainitsemisen avoisia jälkeläisiä, muutama tamma on nähty kouluradoilla Luffen isän lisäksi. Emä, Snill II on poikansa lailla upea koulutamma, jolla ei jälkeläisiä Luffea lukuunottamatta ole lainkaan. Snilliä ei jostain syystä ole haluttu käyttää jalostukseen, se on toiminut enemmänkin omistajaperheensä lapsen kilpahevosena. Emänisä Gutt on myös kouluratoja kiertänyt, joskin enemmän hienoista jälkeläisistään tuttu ensimmäisen palkinnon ori. Gutt on myös ollut aikoinaan kuulu hyvästä ajettavuudestaan, jonka takia sen omistaja on melko paljon tehnyt oiin kanssa kunnon metsätöitä. Emänemä, Vanil on melko tuntematon kolmannen palkinnon tamma, jota on pidetty lähinnä seurahevosena. JÄLKELÄISET
02.05.08 t. Svermerisk Fjell - e. Forære av Hjemgård 02.05.08 t. Minneverdig Fjell - e. Cornflower's Keena KILPAILUKALENTERI
PÄIVÄKIRJA
20.05.08 Toisetkaan näyttelyt eivät tuoneet hakemaamme tulosta, mutta muutamia voittoja ja sijoituksia on kalenteriimme siitä huolimatta ilmestynyt. Näillä näkymin Luffen kanssa jatketaan kilpailemista ja valmennuksiakin olisi tarkoitus etsiä, kunhan saadaan tallin remontti valmiiksi. 22.04.08 Luffen kisakalenteria on saatu jo huomattavasti pidemmäksi, nyt jännitetään kovasti tuloksia toisista näyttelyistä. Ensimmäisissään se jostain syystä ei kahminut kaikkia palkintoja itselleen, mutta jospas toisissa jo onnistaa :) design © keat 2008 |